Kuinkas kävikään. Kaksi kaverusta päättivät viime syksynä, että nyt jos koskaan on aika perustaa Hyvinkäälle ensimäinen tankotanssi- ja akrobatiastudio.
Pole Fit Factory
Reetta ja Maija kiinnostuivat tankotanssista suurin piirtein samaan aikaan vuonna 2012. He törmäsivät toisiinsa suomalaisten tankotanssijoiden Spin around the pole -nettifoorumilla. Ystävyys syttyi jo alkutaipaleella, mutta he päätyivät yhteen vasta kun Reetta aloitti työt Hyvinkään silloisella Fit24-kuntosalilla vuonna 2014. Nämä kaksi naista löivät idearikkaat päänsä yhteen ja myöhemmin syntyi heidän esikoisensa Pole Night Showcase. Tankotanssitapahtuma, joka oli avoin kaikenlaisille tankoilun harrastajille. PNSC oli hitti, ja sitä seurasikin samana vuonna Pole Night Showcase Vol. II. Hämeenlinnan Aulangolla järjestetty Polenight Showcase Vol. II veti paikalle lähes 400 katsojaa ja esiintyjiä oli 30 eri puolilta Suomea. Tuomaristo oli maailman huipulta ja puitteet upeat.
Pelkkä tapahtumien järjestäminen ei riittänyt tälle kaksikolle. Pole Fit Factory on kahden naisen unelma omasta studiosta. Tankotanssi- ja akrobatiastudiollaan he saavat toteuttaa itseään ja opettaa rakastamiaan lajeja muille. Tapahtumien järjestäminen jatkuu edelleen, heiltä ei ideat lopu. Kaikessa tekemisessä näkyy rakkaus lajiin. Unelmista totta <3
Pole Fit Factoryn remontti on nyt hyvällä mallilla. Tankoja varten tehdyt palkit on kiinnitetty ja valmiita maalattavaksi. Akropuolen palkitus on meneillään ja sen jälkeen studio tarvii vielä valot ja lattian ja hillitöntä jynssäystä...ja tietysti oman oven.
Studio on kokonaisuudessaan n 160m2 suuruinen ja kattokorkeutta tankopuolella on 7m mutta tankoja varten rakennettu kehikko on neljässä metrissä. Akropuolen katto on korkeimmasta kohdasta 4 metriä. Näillä eväillä nyt aloitellaan ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan niin se jää nähtäväksi.
Sneak peak studiolta ja avoimien ovien päivästä. Tällä hetkellä näyttää jo vähän erilaiselta :)
Tällä hetkellä ollaan jo loppu suoralla ja ensimmäiset asiakkaat astelevat sisään maaliskuussa. Ei millään maltettas odottaa. Välineetkin on kaikki jo valmiina ja ne lojuu nurkissa odottamassa pystytystä....Huikeeta!!!
Alkukesästä ystäväni Maija soiti ja kysyi olisinko kiinnostunut esiintymään festareilla tänä kesänä räppäreiden Aito Mäkki & Kube kanssa. Olin välittömästi mukana. Olen muutaman kerran esiintynyt ja siitä tulee joka kerta niin hieno fiilis ja mikä parasta saisin treenata upean Maijan kanssa.
Maijaan olen tutustuni kuinkas muutenkaan kuin internet foorumin Spin around the pole kautta. Eli ollaan virtuualimaailman yhteensaattama tankopariskunta (jos näin voi sanoa). Foorumilla kilpaa kehuimme ja tsemppasimme toistemme saavutuksia. Kuinka ihanaa joku kannustaa vaikka alkuun kaikki olikin pelkkää vääntämistä räkä poskella. Tämän vuoden alussa sain työpaikan Hyvinkääläiselta kuntosalilta Fit24 Kuntoklubilta. Tottakai mä sillon jo tiesin että tulisin tapaamaan ihan livenä tämän henkilön jonka olen jo melkeen kolme vuotta tuntenut foorumin kautta. Huikeeta. Siitä se ystävyys sitten roihahti. Ja nyt ollaan tässä, suuren koitoksen edessä.
Kaikki tapahtui jotenki niin nopeeasti, yhtäkkiä huomaan seisovani Himoksella Pipefestien esiintymisteltan bäkkärillä. Rohkasuryyppy ja sitten askeleet kohti lavaa. Valot, musiikki, ihmiset, se fiiilis mitä siitä kaikesta tulee on sanoin kuvailematon. Vaikka jo ekassa sarjassa teen virheen, jatkan eteenpäin, enkä usko, että kukaan huomasi. Yhteiset liikkeet Maijan kanssa sujuvat upeasti, mikään ei pysäyttäisi meitä enää. Esitys on ohi ihmiset hurraavat astelemme lavan taakse tärisevillä jaloilla. Nyt ensimäinen biisi on ohi, mikä FIILIS!!!! Hiki virtaa pitkin selkää ja yritän pyyhkeellä saada sitä kuivaksi ennen seuraavaa koitosta. Seuraavan biisin kohdalla tangon pito on jo sitä luokkaa, että käsiä pitää löysätä kunnolla ja ote lipeää spinnissä...ja minähän en luovuta. Tarraan käsillä uudestaan tangosta ja teen invertin. Tuosta vaan homma napsahtaa kohilleen ja taaskaan kukaan tuskin edes huomasi virhettä...ja mitä sitten vaikka huomasikin? Olen juuri viettänyt elämäni upeimpia hetkiä enkä anna yhdenkään pienen virheen pilata sitä fiilistä.
Niinkuin joku on sanonut että "Elämä on parasta huumetta" Niin tällä hetkellä se juurikin tuntui siltä, sanoin kuvailemattoman hieno hetki. Minä joka olen selkärankani murtanut törmätessäni autoon tasan 13 vuotta sitten. En olisi silloin kipulääkehuuruissani vielä uskonut että saavuttaisin jotain näin uskomatonta. 13vuotta sitten en päässyt edes vessaan yksin (ja kyllä alkuun piti pissata astiaansängyssä kun verhon toisella puolella odotti hoitaja joka sitten hoiti loput), en voinut käydä suihkussa yksin, en voinut istua, hädin tuskin sain sukat jalkaan. Ja NYT esiinnyn satojen ihmisten edessä taivutan notkeaa selkääni, eikä tietoakaan onnettomuudesta. Mitä pienistä virheistä MINÄ ELÄN UNELMAA, josta en voinut joskus edes unelmoida. Joskus ihmiset on kysyny, että miten oon saavuttanu niin hyvä itsetunnon. Ehkä tämä kirjoitus selittää sitä vähän. Tärkeintä on että kunnioittaa itseään, asettaa tavoitteita (vaikka se sitten olis se että saa pyyhittyä ite takapuolen vessassa käynnin jälkeen) ja tärkeintä on että kulkee tavoitteita kohti. Ja jos joitakin tavoitteita ei saavuteta niin täytyy hyvksyä se tosiasia, että ehkä tää juttu ei ollu "meant to be"! Hyväksy omat huonot puolet ja arvosta niitä hyviä. Jokainen meistä on erilainen ja minä olen sellainen kun minä haluan olla.
Esityksen jälkeen viikonloppu jatkui juhlien upeassa seurassa. Ja seuraavana viikonloppuna oli vuorossa Blockfestit. Esiintyminen sujui mielestäni hyvin. Kaikki oli ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Iltaa hieman varjosti se, että minun täytyi aamulla lähtä kotia kohti työn pariin. Mutta täytyy sanoa että hauskaa oli.
Yksi sivu taas käännetty ja uusia tuulia tulossa. Tällä hetkellä treenaan elämäni ensimäisiä kisoja varten. Ja kukas muukaan minua koutsaa kuin ihana Maija <3
Sitten kuvapläjäys festareilta ;)
Meidän upeat esiintymisasut on räätälöinyt Uhana Design
Hetki ennen Pipefestien esiintymistä. Kampaukset loihti ihana Johanna Lahtinen Hairmix
Kokemuksia rikkaampana hymy korvissa.
Tunteella ja täysiä ;)
Kuva: Raine Laaksonen
Musta barbaari vaan ilmesty jostain, piti syöttää sille omenaa...tai näyttää habaa :D
Kuva: Nakkerton Photography
Yksi ainut kuva Blockfesteiltä ja sen on tallentanut Aftersunset photography Ja mikä kuva, molemmat hymyssä suin :)
Valokuvaus on ollu mulle intohimo siitä lähtien ku ekan kameran sain. Kaverit jopa kirjotti siitä aiheesta biisin ku mä kuvaan ja laittelen niitä kuvia facebookkiin. Ymmärrän kyllä että kaikki ei sitä tykkää ja rauha heille suotakoon. Mä olen suorastaan kuvausfriikki. Kuvia tulee näpsittyä joka tilanteesta, paikasta, asioista ja ihmisistä. Ei mulla järkkäri aina ole mukana, oikeestaan tosi harvoin, mutta nykyäjana kännyköissä on sen verta laadukkaat kamerat että perus arkikuvat ottaa silläkin. Mun mielestä kaunis kuva ei vaadi sitä, että se olis tarkka, kaunis kuva koostuu siitä tilanteesta ja tunnetilastasta mikä on saatu tallennettua, oikea hetki. Omalla kohalla oon huomannu, että parhaimmat kuvat tulee ihan improvisoimalla, suunnittelematta, sillon kun malli venyttelee tai on poissa ns. kuvaustilanteesta. Se kun malli rentoutuu, on oma itsensä. Silloin kuva kertoo jotain kuvattavasta ja se on se tunne mikä tallentuu. Viikon päästä olen menossa kuvaamaan häitä ja sain käyttööni Hämeenlinnan taidetoimikunnan järjestelmäkameran. Toki minulla itselläkin on järkkäri mutta lainakamera on vähän laadukkaampi, onhan kyseessä speciaali tilanne. Oon harjotellu kuvaamista uudella kameralla parin kaverin kanssa, samassa paikkaa missä kuvataan virallinen hääpotretti. Seuraavaksi pari parasta otosta kuvaussessioista Aulangolla. Kaikki kuvat on lähes muokkaamattomia, joitakin heijastuksia piti poistaa ja värejä säätää ja tehdä rajauksia ja suoristuksia, mutta aika pienellä työllä näistä selvittiin.
Onnentemppeli Aulangon luonnonpuistossa. Haasteellinen mutta ihana kuvauspaikka. Vihreä ikkuna kruunaa kaiken.
Yritettiin vähän leikkiä auringonvalolla. Kuvaa ei ole muuten muokattu mutta värejä vähän säädetty. Tää utuinen auringonvalon heijastus linssiin toi ihan uutta ulottuvuutta otoksiin ja auringonvalo pehmentää hiuksia. Herkkää hih.
Tää on just sellanen kuva ku malli koittaa venytellä että jaksais vielä pari minuuttia töröttää mallina, ja räps. Se oil siinä, ehkä päivän paras otos.
Tää oli kyllä paras otos sinä päivänä ku Maijan kanssa oltiin kuvaamassa. Kuvauspakka oli tosi ahdas pieni graniitti torni ja oli todella vaikea saada kuvaan kaikki olennainen mutta kivenmurikat tahto olla aina tiellä.
Näissä kuvissa pidän erityisesti siitä kun auringonvalo piirtyy tuonne selkään. Puut ois voinu olla vähän alempana tai tanko korkeampi tähän kuvaan, muuten ihan kelpo otos.
Tää kuva on vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis.
Ja sitten pari kaunista otosta joissa mallina toimin minä ja kuvaajan toimi tankotanssipartnerini Maija. Hänen blogi löytyy osoitteesta http://polepain.blogspot.fi/ . Rakkaudesta lajiin, upeita kuvia. Oli ihan sikahauskaa vaikka oliki kuuma ja tanko oli liukas ja ja ja...hyvin meni.
Hangman
Dove
Saksilankku
Paljon on vielä kehittymisen varaa...todella paljon. Instagramista minut löytää nimellä bbnile
Hetki tässä on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Kauheesti ollu kiireitä ja tekemistä ja ja ja tekosyitä...koitan nyt vähän skarppailla.
Kesäkuun alussa aloitin treenaamaan ystäväni Maijan kanssa eräsä esitystä varten. Meillä tulee olemaan lavashow eräiden räppäreiden kanssa eräiden festivaalien lavalla. Siitä sitten myöhemmin lisää. Mutta osittain myös tämän takia ja muutenkin liikkuvuuden lisäämiseksi olen osallistumassa instagramissa olevaan #summersplits2014challenge venyttely haasteeseen. Parissa viikossa on tullu liikkuvuutta ihan hurjasti lisää. En todellakaan ole alunperin mitään venyvintä kastia, mutta rautakangestakin saa liikkuvan kun vaan jaksaa yrittää ja ponnistella. Alku saattaa tuntua turhauttavalta ja vaikealta, mutta jossain vaiheessa lopulta palkitsevalta.
Venyttelyä kannattaa dokumentoida ja analysoida. Onko asento oikea, väärä, vino, sinnepäin tai jopa edistystä on tapahtunut. Kuvien avulla pystyt tarkastelemaan ennen kaikkea sitä kehitystä. Itse huomasin jossain vaiheessa että selkä taittuu vähän väärästä kohtaa ja selän liikkuvuudessa ongelmia aiheutti jäykkyys alaselässä. Siihen sain apua jäsenkorjaajalta ja selkä liikkuu ihan erilla tavalla ja sai siitä jopa voimaa lisää. Eli ei kannata vaipua epätoivoon. Ja muistakaa että kipua ei saisi venytellessä tuntua niissä nivelissä. Pieni pistely lihaksessa ei haittaa mutta rajansa kaikella. Itse venyttelen varovasti eritoten niitä paikkoja, joissa kiristää eniten mm. pohkeet ja takareidet on sellaisia paikkoja mitä jumittaa. Ja muistakaa kaikken tärkein LÄMMITTELY ennen venyttelyä!
Mutta tässä hieman kuvia venyttelyhaasteesta ;) Kuvat ovat siis jooga-asanoita. Täytyy kyllä myöntää että joihinkin asentoihin meneminen oli kyllä kaukana rauhallisesta ja seesteisestä joogasta :D Eniten vaikeuksia mulla on tasapainon saavuttamisen kanssa.
tässä vielä kehityskuvaa selän venyvyydestä. Haasteen heitti Essi noin 3 viikon välein uutta kehitskuvaa ja tässä on ensimäisen 3 viikon tulos. Ylemmät kuvat ovat siis tätä päivää ja alemmat 3viikkoa sitten otettu. Oli vaikia uskoa että kehitystä on tullut noinkin paljon. Mutta kova työ näyttää kantavan hedelmää.
Ja lopuksi vielä pieni videonpätkä hienosta saavutuksesta. Toes to head :D Joskus mun ukkokin lupautuu auttamaan mua näissä hommissa ;)
Rakkaus lajiin on niin suuri, että sitä tekee mitä vaan saavuttaakseen ne hienot ja notkeat asennot. Se että mulla on lievä korkeanpaikan kammo ja se että mulla ei ole tanssitaustaa ei ainakaan tee tästä pojekstista helpompaa. Päässä heittää ja liikeradat ja suunnat on hakusessa, mutta mikään ei saa mua lopettamaan yrittämistä. Ensimäiset yritykset on kirjaimellisesti verta hikeä ja kyyneleitä....varsinkin sitä hikeä :D Kankaalla kiipeäminen on koitunut erityisen haastavaksi. Kangas on pehmeä, liukas ja ihan erilainen verrattuna tankoon. Tangolla käsipidoissa käytetään pääasiassa kämmeniä, mutta kankaalla pitoon tarvitaan yllättävän paljon sormia ja niiden lihaksia. Terveisin vempula sormi (niistä sormista joogaopettajanikin on minulle joskus huomauttanut).
Useimmiten tulee laitettua hienoja kuvia tai videoita onnistuneista liikkeistä, mutta piiloon jää se treeni ja onnistumisen vaikeus. Kun mikään ei ole helppoa eikä todellakaan KAUNISTA, varsinkaan ensimäisellä kerralla :D Liikeratojen ja suuntien hakeminen on ihan tajuttoman vaikeaa puhumattakaan siitä, että samaan aikaan pitäs pystyy pitämään ittensä tarpeeksi korkealla, ettei alastullessaan läsähdä patjaan naama eellä. Tässä pari hyvää esimerkkiä ensimäisistä yrityksistä. Joillakin ihmisillä on tapana sanoa että en mä kehtaa kokeilla kun mä en osaa...ei kukaan opikkaan jossei rohkene kokeilla ;)
Bendy Wendy
Tälle liikkeelle mä en muista nimee. Viisaammat saa avittaa ;)
Sitten vielä niitä onnistuneita kuvia :D
Itsemurha Selfie!
Enkun kielistä nimee en muista mutta opettaja kutsu tätä itsemurhaksi. Nilkat näin jälkeenpäin näyttääkin siltä että jotain pahaa on tehty. Ne on ruhjeilla, mustelmilla ja turvoksissa. Mutta tähänkin kuulemma tottuu. Monet liikkeet sattuu aluksi, varsinki käsiin.Sormen koukistajat on tosi kovilla ja jos erehtyy yhtään päästään kangasta liukumaan käsissä niin kädet ja sormet kyllä palaa palaa. Toinen suuri totuttelukysymys on oma ruumiinpaino. Monessa liikeessä roikutaan tai pudottaudutaan ja se ruumiin osa mikä jää lopulta stoppiin, ottaa sen paineen vastaan. Kangas joustaa kyllä hiaman joten se tuo mukavuutta lisää mutta jos kangas joustaa liikaa ylöspäin kiipeäminen on erittäin raskasta.
Tää ei ehkä ole sitä houkuttelevinta tekstiä jos on harrastusta aloittamassa mutta hyvä että totuus tulee jo tässä ilmi :D Vielä viime syksynä en pystynyt edes kiipeämään kankailla. Saati sitten invertoimaan. Pohjalta on taas lähdetty ja ylöspäin mennään ;)
Mitä ihmettä mä sitten teen kun tää kurssi loppuu!!!
Pitää varmaan lähtä kangaskaupoille :D
Loppukevennykseksi vielä kahden naisen taidonnäyte onnistuneesta punnertamisesta ;)
Jokainen meistä aloittaa uuden lajin ihan nollasta. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Toisilla taas on jonkinlaista taustaa saman tyyppisistä lajeista jotka tukevat uutta harrastusta. Tankotanssia tukevia lajeja ehdottomasti ovat keskivartaloa ja notkeutta vaativat lajit, esimerkiksi telinevoimistelu ja sirkusakrobatia ja erilaiset tanssilajit.
Minä joka ei ole harrastanu intensiivisesti oikeastaan ikinä mitään liikuntaan liittyvää, koin lajin vaativuuden haasteena. "Jos nuo muutkin pystyy siihen, niin minäkin" Tottakai tiesin, että kehitys ei tulisi koskaan olemaan samaa luokkaa kuin muilla ryhmän tytöillä. Puhumattakaan siitä, että olin tunneilla se raskaamman ruhon omaava yksilö :D Kankea, raskas ja voimaton, mutta lannistumaton. Se että muut osaa ja oppii nopeammin ja paremmin, ei ole keltään toiselta pois jos keskittyy siihen omaan tekemiseen. Täytyy kyllä myöntää, että välissä oli sellanen olo, että miksi minä en opi ja nuo muut jo osaa...Tarpeeksi päättäväisyyttää ja treeniä niin mikään ei ole mahdotonta.
Missään vaiheessa en ajatellut, että olisin liian lihava alottaakseni tankotanssin, vaikka tunneilla pitikin olla ilman paitaa ja muut näkisivät vatsamakkarani ilman verhoilua, puhumattakaan maasiivisista reisistäni. Mitä väliä sillä olisi mitä muut ajatellisivat jos teet tätä vaan omaksi iloksesi. Ketä edes kiinnostaa? Ei ketään! Suosittelen kaikille, painosta, kokemuksesta, voimasta ja urheilutaustasta riippumatta. Se että ei osaa, ei tarkoita etteikö voi oppia.
Kuvissa on omaa kehitystäni. Tankotanssin aloitin kesäkuussa 2011, sillon oli vielä vaikea kuvitella että roikkuisin pää alaspäin. Lokakuussa sitten vihdoin uskaltauduin tekemään ensimäisen invertini. Tammikussa 2012 uskaltauduin tekemään ensimäisiä liikkeitä missä irrotettiin käsiä irti tangosta. Huhtikuussa ensimäinen skorppiooni!!!!Wohooo! Tämän jälkeen homma onkin ollut liikkeen hiomista. Eikä se vieläkään omaan silmään miellytä :D
Lokakuu 2011
Tammikuu 2012
Maaliskuu 2012
Huhtikuu 2012
Helmikuu 2013
Huhtikuu 2014
Tankoilun myötä niin kunto kuin voimatkin ovat parantuneet. Tankoilun ohella kannattaa tehdä muutakin treeniä jottein loukkaantumiasia tulisi. Itse olen toistaiseksi vielä välttynyt suuremmilta vaivoilta. Kipua tosin on pitänyt opetella kestämään. Ihon ja tangon aiheuttama kitka saa aikaan mustelmia, hiertymiä ja palovammoja, eikä lihaskivuiltakaan ole välttynyt. Rakastan tätä lajia niin paljon ettei pienet ruhjeet paljon haittaa, just keep on going :D
Olet löytänyt tiesi pääasiassa tankotanssista ja ilma-akrobatiasta kertovaan blogiini.Näiden harrastuksien lisäksi käyn säännöllisesti kuntosalilla ja Iyengar Joogassa, pyörittelen hulavannetta, venyttelen ja lenkkeilen ihastuttavien basenji narttujen Elman ja Carlan kanssa ja olen myös intohimoinen kokkaaja. Touhua siis riittää eikä vapaa-aikana tarvi miettiä, mitä tekis. Elämäni täyttää ihanat harrastukseni ja ystävän innoittama aloitin tämän blogin kirjoittamisen.
Say hello! Meat hook eli lihakoukku
Kuka minä olen?
Nimi Reetta Marja Orvokki Mällinen. Ikää on kertynyt 30 vuotta ja innostuksen liikuntaan sain vasta muutama vuosi sitten. Lapsena en harrastanut juurikaan muuta kuin ratsastusta ja sitäkään en tosissaan. Vaikka ei kai mitään harrastusta pidä ottaa liian tosissaan ;)
Tankotanssista innostuin n. 4 vuotta sitten. Huomasin, että olen totaalisessa rapakunnossa, painoa oli kertynyt ulkomailla asuessani 20 kiloa lisää ja liikakiloista oli päästävä eroon. Hiukan jumppasin ja kävin lenkeillä ja jopa opettelin "juoksemaan". Paino lähti mukavasti pikkuhiljaa putoamaan. Olin ihastellut internetissä kauniita tankotanssijoita ja otinkin selvää onko Hämeenlinnassa mahdollista harrastaa lajia. Eräänä kesäisenä päivänä pyöräilin eräälle kirpputorille ja huomasin, että hei hetkinen tuollahan se yläkerrassa sijaitsee se tankotanssi sali. Päätin pujahtaa oviaukosta sisään kysyäkseni miten lajin voi aloittaa. Tankotanssiohjaaja Sanna sanoikin, että meillä on just starttitunti alkamassa, ei muuta kun mukaan vaan. Siltä seisomalta kipitin saliin ja ensimäinen tunti olikin mielenkiintoinen. Vailla minkäänlaista keskivartalon hallintaa, vailla käsivoimia, vailla suunnantajua...taistelin tunnin loppuun saakka. Kotiin palattuani olin ihan rikki, polvet mustelmilla kädet kipeänä, mutta hymyssä suin. Olin rakastunut tankotanssiin. Eihän kukaan ole seppä syntyessään mutta nollasta lähtevän tie on kivinen ja pitkä.
Lähtötilanne 2011 ensimäisessä kuvassa ja 5kk sinnikästä venyttelyä ja lopputulos oli tämä.
Jossain vaiheessa tuli todella turhautunut olo kun olin niin kömpelö ja voimaton. Suurin osa tunnilla kävijöistä siirtyivät pikkuhiljaa vaikeusasteiltaan korkeammille tunneille ja minä sinnittelin alkeissa TODELLA pitkään. Muut tytöt heittelivät inverttejä ja ayshoja ja minä samalla ihmettelin mihin suuntaan tämä jalka lähtee...Hitaasti mutta sinnikkäästi jaksoin yrittää. Syksyllä 2012 aloin käymään bodypumpissa ja myöhemmin vaihdoin sen lajin punttitreeniin salilla. Voimat kasvoivat pikkuhiljaa ja tankotemputkin alkoivat luonnistumaan. Mitä enemmän paino laski sitä enemmän voimatehot nousi ja tankoilustakin tuli helpompaa.
Viime syksynä innostuin sirkuksesta. Ilmoittauduin Vanajaveden opiston aikuisten sirkuskouluun ja loppu onkin sitten historiaa. Tällä hetkellä olen mukana kankaalla korkeuksiin kurssilla ja opin joka treeneissä jotain uutta ja pelottavaa. Trapetsilla kiikkuminen on mulle ihan tajuttoman pelottavaa, mutta rengastrapetsilla taas uskallan temppuilla. Kankaat ah, uusi rakkaus <3
Näille sirkustempuille kun ei ikinä muista nimiä :D
Tankotanssia opetan Hyvinkäällä Fit24 Kuntoklubilla. Tällä hetkellä teen sijaisuuksia mutta kesällä saan ihan omat tunnit jeeeee. Oppilaat siellä on aivan ihania. Työ joka ei tunny työltä. Samalla myös omat taidot harjaantuu. Tällä hetkellä kroppa on ihan juntturassa (liiallisesta treenaamisesta kaiketi) ja huomenna onkin aika jäsenkorjaajalle. Jospa Vesa sais tän ruhon taas siihen kuntoon että jaksaa treenailla.
Janeiro pose, yks mun ehottomista suosikeista. Niin hankala ja niin vaikea mutta onnistuessaan niin kaunis.
Blogissa koitan käydä läpi temmpujen opettelua ja luomisen tuskaa, iloja ja suruja. Sitä miltä tuntuu opettaa muita ja oppia muilta. Toivottavasti viihdytte kanssani.
P.S. Blogin nimi "Du pain et des jeux" tarkoittaa suomeksi "leipää ja sirkushuveja".
